Tukea surussa
Surutuki
Kuka tahansa meistä voi joutua kohtaamaan läheisen ihmisen kuoleman tai jonkin muun raskaan menetyksen. Onnettomuus, sairastuminen tai muu ikävä tapahtuma saattaa sysätä elämämme kriisiin. Mielen voi täyttää monenlaiset ajatukset ja tunteet, kuten järkytys, hämmennys, epätoivo tai syyllisyys, pelko, viha tai häpeä.
Surun ja kriisin kanssa kukin kulkee omaa tahtia, mutta usein taakan jakaminen toisen kanssa auttaa. Seurakunnat tarjoavat luottamuksellista keskusteluapua. Tärkeintä on, ettei jää surun kanssa yksin.
Tukea voi saada henkilökohtaisen keskustelun kautta tai osallistumalla vertaistuelliseen sururyhmään tai avoimeen surukahvilaan. Pappiin voi ottaa yhteyttä vielä hautajaisten jälkeenkin. Diakoniatyöntekijöiltä tai nuorisotyöntekijöiltä voi myös varata ajan keskustelua varten. Sairaalasielunhoitajat auttavat potilaita, omaisia ja henkilökuntaa sairauden kohdatessa.
Myös valtakunnalliset Kirkon keskusteluavun chat- ja puhelinpalvelut ovat käytettävissä surun ja kriisin kohdatessa.
Sururyhmät
Läheisen ihmisen kuolema on syvä ja voimakas kokemus. Siksi sen läpikäymiseen tarvitaan paljon tilaa ja aikaa sekä usein myös toisia ihmisiä.
Seurakunnissa järjestetään sururyhmiä läheisensä menettäneille. Sururyhmä on tarkoitettu vertaistuelliseksi paikaksi, jossa osallistujalla on tilaa puhua kokemastaan ja ilmaista erilaisia tunteita. Sururyhmiä järjestetään eri puolilla kaupunkia ja niihin voi osallistua vapaasti yli seurakuntarajojen. Osallistuminen ryhmiin ei edellytä kirkon jäsenyyttä. Suruprosessin kannalta on todettu hyväksi, että menetyksestä on kulunut hieman aikaa, vähintään 3kk.
Seuraavat tarjolla olevat ryhmät:
Surukahvila Kirkonkulmassa (Kirkkokatu 10) alkaen 7.10. klo 17 – 18.30. Kokoontumiset joka toinen keskiviikko, yhteensä kuusi kertaa. Ohjaajina seurakuntapastori Aksel Alakärppä ja diakoniatyöntekijä Anna-Maria Monto. Lisätiedot ja ilmoittautuminen 30.9. mennessä Anna-Maria Monto p. 040 312 6621 tai anna-maria.monto@evl.fi tai Aksel Alakärppä 040 312 6603 tai aksel.alakarppa@evl.fi.
Sururyhmä Joutsenossa Pulpin seurakuntatalolla (Linjatie 11) alkaa ke 11.11. klo 14.30 – 16.30. Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa. Ryhmän ohjaavat diakoniatyöntekijät Katri Smolander ja Anni Matilainen. Tiedustelut ja ilmoittautuminen 5.11. mennessä: Anni Matilainen p. 040 3126 721, anni.matilainen@evl.fi.
Lappeenrannan ja Sammonlahden sururyhmät alkavat keväällä 2027.
Tukea surevalle
Monet eri tahot auttavat surevia. Yksin ei kannata jäädä tunteiden ja kysymysten keskelle. Vertaistuki ja tieto auttavat selviämään eteenpäin.
Sureva lapsi tarvitsee paljon tukea ja aikuisen läsnäoloa. Kun lapsi menettää itselleen tärkeän läheisen läheisen se voi aiheuttaa hyvin voimakkaita ja pitkäaikaisia reaktioita. Myös lemmikin menetys voi olla suuri suru. Lapsi ei välttämättä oma-aloitteisesti puhu kuolemasta, mutta saattaa mielessään ajatella asiaa paljonkin. Kuolemaa on tärkeää käsitellä lapsen kanssa, oli lapsen reaktio ulospäin millainen tahansa.
Vertaistukea lapsensa menettäneille
Käpy Lapsikuolemaperheet ry tarjoaa vertaistukea suruun lapsensa menettäneille.
Vertaistukea työikäisille leskille ja leskiperheille
Suomen Nuoret Lesket Ry on vertaistukiyhdistys työikäisille leskille ja leskiperheille.
Päihdekuolemaan liittyvä suru on usein vaiettua surua, jota on raskas kantaa. Vaiettu menetys apua ja tukea sivustoille on koottu tietoa kriisiavusta, sururyhmistä ja muusta tuesta. Sivun lopussa on myös lukuvinkkejä. Löydät tietoa myös kaikille avoimista, loka-marraskuussa vuosittain järjestettävistä päihteisiin kuolleiden muistotilaisuuksista.
Tukea päihteisiin kuolleiden läheisille
Sininauhaliitto tarjoaa surutukea päihteisiin kuolleiden läheisille.
Tukea henkirikoksen uhrien läheisille
Henkirikoksen uhrien läheiset ry tarjoaa vertaistukea henkirikoksen uhrin läheisille.
Tukea itsemurhan tehneen läheisille
Surunauha ry tarjoaa surutukea itsemurhamenetyksen keskellä.
Keskusteluapua kriiseissä
Mieli ry tarjoaa keskusteluapua surun ja kriisin kohdanneille. Erityisesti traumaattinen menetys, kuten läheisen itsemurha, järkyttää usein syvästi. Kriisistä toipuminen on yksilöllistä, mutta kriisiapu ja vertaistuki auttavat usein läheisiä toipumisessa.