Lappeenrannan kirkko täyttää 100 vuotta

Alun perin ortodoksiseksi kirkoksi tarkoitettua, sittemmin evankelis-luterilaiseksi kirkoksi muutettua ja vihittyä Lappeenrannan kirkkoa voi luonnehtia perinteisestä poikkeavaksi kirkkorakennukseksi kupoleineen. Se on sekä sijainniltaan, että arkkitehtuuriltaan omalaatuinen, joka kuvaa erinomaisesti myös kaupungin paikkaa kahden uskonnon ja kulttuurin vaikutuspiirissä.

Rakuunamäen kupeessa sijaitseva Lappeenrannan kirkko toimi pitkään varuskunnan valakirkkona. Paikka, Nikolain vallit, toimikin aiemmin historiassa sotilaslinnoituspaikkana.

Sota sotki alkuperäisen kirkkohankkeen toteutumisen

Päätös rakentaa ortodoksinen varuskuntakirkko Pyhän Nikolain kruunulinnan vallien päälle suuren varuskunta-alueen kupeeseen tehtiin 1911.

Asia herätti paikallisissa vastustusta, koska se symbolisoi vieraan vallan läsnäoloa ja hanketta yritettiin jarruttaa kaikin keinoin. Rakennustyöt kuitenkin aloitettiin 1912 ja ensimmäiseen maailmansotaan mennessä kirkon ulkokuori oli kutakuinkin valmis ortodoksisine kupoleineen ja arkkitehtuureineen. Rakennustyöt kuitenkin keskeytyivät sodan vuoksi sotilaiden lähtiessä Rakuunamäeltä sotaan ja kirkon tarpeen samalla poistuessa.

Keskeneräinen varuskuntakirkko ehti rappeutua paikallaan rakennustelineineen 9 vuoden ajan. Senaatti oli vahvistanut Lappeenrannan kaupunkiseurakunnan perustamisen jo vuonna 1908, mutta käytännössä se tapahtui vasta 1913, juuri 1. maailmansodan alla. Vaikka itsenäisellä seurakunnalla tuli olla oma kirkko, käytti Lappeenrannan kaupunkiseurakunta Lappeen seurakunnan kanssa yhteistä kirkkoa erikoisluvalla, mikä hiersi monia kaupunkiseurakuntalaisia.

Suomen itsenäistyttyä varuskuntakirkkokin siirtyi Suomen valtion omaisuudeksi. Lappeenrantalaiset tulivat ajatelleeksi kesken jääneen varuskuntakirkon korjaamista Lappeenrannan kaupunkiseurakunnan omaksi kirkoksi. 1919 alussa kirkkorakennusta anottiinkin lahjaksi valtiolta ja saman vuoden kesäkuussa Valtioneuvosto luovuttikin kirkon käytettäväksi seurakunnallisiin ja kirkollisiin tarkoituksiin. Samalla seurakunta sitoutui kunnostamaan kirkon länsimaisen käsityksen mukaiseksi.

Lopulliset suunnitelmat ja piirustukset muutostöistä teki arkkitehti Ilmari Launis, jonka ehdotus ortodoksisen kirkkotilan muuttamisesta luterilaiseksi kirkoksi hyväksyttiin 1923 ja samana vuonna päästiin rakentaminen aloittamaan. Eniten ulkoasuun vaikuttava työ oli sipulikupolien purkaminen.

Kirkkotila tuli jaetuksi neljään kerrokseen ja rakennukseen saatiin paitsi kirkkosali ja lehteri, myös tilat seurakuntakodille, sakastille ja toimituskappelille sekä myös suntion asunnolle. Kaikkiaan kirkon muutostyöt kestivät hieman yli vuoden ja kirkko vihittiin käyttöönsä elokuun 12. päivänä 1924.

Lappeenrannan kirkkoa on vuosien saatossa remontoitu ja ajantasaistettu 1940-, 1960- ja 1980-luvuilla. Viimeisin remontti on vuodelta 2007, jonka yhteydessä kirkon katolle asennettiin neljä pikkukupolia, jotka ovat muodoltaan samanlaiset keskikupolin kanssa. Pääpiirteissään kirkko muistuttaa yhä vuonna 1924 vihittyä kirkkoa – ja samassa käytössä se yhä on: Lappeenrannan seurakunnan kirkkona.

Juhlistamista monen viikon ajan

Lomittain kaupungin 375-juhlien kanssa järjestetään elokuussa Lappeenrannan kirkon 100-vuotisjuhlaviikot. Juhlien rungon muodostaa kolme erityylistä messua peräkkäisinä sunnuntaina:

•    Vanhanajan messu su 11.8. klo 10
•    Juhlamessu su 18.8. klo 10, mukana piispa Mari Parkkinen
•    Pop-messu su 25.8. klo 16

Lisäksi varsinaisena juhlapäivänä 12.8. järjestetään historiailta, jossa kuullaan kirkon vaiheista sekä seurakuntalaisten muistoista kirkkoon liittyen. Juhlapäivää vietetään su 18.8. kirkonmäellä messun jälkeen klo 11.30–15.

Lähteet: 
Aimo Vuorinen: Lappeenrannan kirkot (2001). Lappeenrannan Kilta, Lpr. 
Antti Arponen: Lappeenrannan seurakunta 100 vuotta -historiikki.

Lisätietoja:
Lappeenrannan seurakunnan kirkkoherra Hannu Haikonen
p. 040 312 6300
hannu.haikonen@evl.fi