Usko vahvistuu kohtaamisissa
Elämme pääsiäisen jälkeistä aikaa, jolloin opetuslasten usko ylösnousseeseen Jeesukseen vahvistuu.
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää. Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt. Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
Johanneksen evankeliumista luvusta 21
Usko vahvistuu kohtaamisissa
24.4.2026, Jaana Pussinen
Jeesus, leipää, kalaa
Elämme pääsiäisen jälkeistä aikaa, jolloin opetuslasten usko ylösnousseeseen Jeesukseen vahvistuu.
Johanneksen evankeliumista luvusta 21:
Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
Vaikka usein sanoitamme uskon ylösnousemukseen syntyneen pääsiäisaamuna Jeesuksen tyhjällä haudalla, kertovat varhaisimmat todistukset tyhjän haudan tapahtumista, miten opetuslapset eivät haudalla ollessaan aivan vielä ymmärtäneet, mitä oli oikeasti ja aidosti tapahtunut. Kyseessä oli ennenkokematon ja -näkemätön tilanne, jonka ei voisi uskoa olevan mahdollista.
Varhaisin Raamattuun päätynyt todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta Markuksen evankeliumissa päättyy siihen, miten haudalle menneet naiset eivät uskaltaneet kertoa tyhjästä haudasta kenellekään. Luukkaan evankeliumi puolestaan kertoo naisten pelänneen ja suorastaan paenneen haudalta järkytyksestä vapisten. Luukas kertoo myös, miten naisten kertomuksen kuulleet miehetkään eivät uskoneet naisten kertomusta, vaan ajattelivat näiden puhuvan omiaan – tai puheiden näyttävän turhilta, kuten vuoden 1938 käännöksessä asiaa sanoitetaan.
Edellä olevassa Johanneksen evankeliumissa opetuslapset eivät olleet aivan varmoja Ylösnousseen kohdatessaan, että kuka heidän kohtaamansa henkilö oikein oli – vaikka toisaalta heidän sydämensä kyllä tiesi. Näiden todistusten varassa kristinusko ja ylösnousemukseen on alkanut pikkuhiljaa elää, mutta Raamattu kertoo, miten Jeesuksen seuraajien ymmärrys oli vielä heikko.
Onko tämä ongelma? Ei. Sen sijaan nykyihmistä voi vahvasti puhutella ajatus siitä, että eivät ensimmäisetkään opetuslapset olleet kauhean varmoja siitä, mitä oli tapahtunut. Mutta usko vahvistui siitä huolimatta ajan kanssa. Meille tänä päivänä onkin tärkeää ymmärtää, että usko ylösnousemukseen ja elävään Jeesukseen ei anna synny kertalaakilla, vaan silloin, kun kohtaamme Jeesuksen useamman kerran elämämme matkan varrella. Meidän tulee olla sinnikkäitä odottaessamme noita kohtaamisia.
Viime kädessä uskomme elää siitä todellisuudesta, että pääsiäisen jälkeen Jeesuksen kohtaaminen päivästä toiseen uudelleen ja uudelleen loi vahvan pohjan uskolle ylösnousemuksesta. Tämä usko pohjautuu ennen kaikkea Jumalan toimintaan, ei ihmisen uskon vahvuuteen tai heikkouteen – Jeesus oli se, joka toimi ja joka ilmestyi ylösnousseena opetuslapsilleen tarpeeksi monta kertaa.
Uskomme tarvitsee tänäkin päivänä näitä tällaisia toistuvia ja jatkuvia kohtaamisia ylösnousseen kanssa. Ylösnoussut Jeesus on läsnä jokaisessa pienessäkin kokemuksessa, jossa olet asettanut luottamuksesi Jumalaan. Hänet on mahdollista kohdata joka ikinen hetki omassa henkilökohtaisessa rukouksessa. Jeesus kohdataan jumalanpalveluksen liturgiassa ja Raamatun sanassa. Hän on ollut läsnä ainutlaatuisessa kasteessasi ja jokaviikkoisessa ehtoollisessa. Tänäänkin Jeesus kutsuu: ”Tulkaa syömään.” Ei meidän tarvitse kuin vastata tähän kutsuun myöntävästi ja tulla syömään – yhä uudelleen ja uudelleen, uskomme vahvistukseksi.
Kirjoittaja
Jaana Pussinen
Lauritsalan seurakunnan kirkkoherra, joka viettää juhlia mieluiten pienellä joukolla läheisten ja ystäviensä seurassa, ja joka arjen keskellä nauttii liikunnasta erityisesti pesäpallokentillä.
